Vanha mies, noin 80-vuotias, tulee vastaan meitä ladulla ja jää juttusille, itse olemme kävelyretkellä ja tiet leikkaavat toisensa. Mies tietää paljon suksista, niiden voiteluista, kiipeämisestä, seikkailuista. On menossa kohta vaimonsa kanssa vuosittaiselle keilaamissessiolle, mutta enemmän tykkäävät matkustaa. Ei kaupunkikohteissa ja museoissa, vaan siellä, missä pääsee luontoon: Lapissa, Kuusamossa, Itävallassa, näissä jopa asuneet. Mies muistaa ja tietää, puhuu innokkaasti, ystävällisesti, sivistyneesti. Miehet antautuvat Imatrankosken kuohujen ylittämisen seikkailukertomuksiin. Minä saan kaikessa rauhassa ihastella vanhemman miehen monivärisenä kimmeltävää auraa valkoista lunta vasten. Hämmästyttävää elinvoimaa.
Saimme esimerkin siitä, miten toimelias, terve ja intoa täynnä voi vanhuuskin olla. Kunpa meillekin olisi jaettu tuollaiset kortit, mietimme TalonMiehen kanssa.
Nelikymppisen kauniin naisen tuska, kun aikuisen lapsen kuolemasta ei ole vuottakaan. Naisella on kaikki mahdollisuudet ns. selvitä, mutta ilmeisesti myös romahtaa. Hän tupsahtaa eteemme sattuman kauppaa ja alkaa vuodattaa kauheinta asiaansa meille tietämättä, mitä minä ja me olemme kokeneet. Annamme hänen tulvia, otan vain hänen kätensä minun käsiini, ja niin omat kyyneleeni liittyvät mukaan yhteiseen hetkeen. TalonMies sanoo naiselle, että tässä on sinulle toinen saman kokenut äiti. Nainen hätkähtää, silmiin syttyy kohtalotoverin tapaamisen ilahtuminen sekoitettuna vielä syvempään tuskaan. Hänen intohimoisessa surussaan olen myös minä itse vuosien takaa, paljaana, kiihkeänä, armottomana yhden tuskan ihmisenä. Jollen olisi kokenut samaa, olisinko minäkin pelännyt häntä? Niin kova ja paljas tuo tuore tuska on. Pidän hänen käsistä kiinni ja yritän saada hänet muistamaan keskustelustamme edes tämän: Voi selvitä, kyllä voi selvitä, katso minua.
Kyyneleet valuvat nytkin tätä kirjoittaessani, mutta minä en enää kanna sitä tuskaa, mitä vastasureva äiti tekee. Mutta minä ymmärrän paljon lastensa haudanneiden äitien tuskasta. Loppuelämäni minä sen ymmärrän.
