Arvasin, että tässä käy taas vanhanaikaisesti. Että innoissani kirjoitan kirjoittamisesta ja paluusta, enkä sitten enää kirjoita mitään aikoihin. Mutta hei, olen tässä ja ihan on ajatuksen poikanen mukanani!
Vanhenemisessa on monta hyvää puolta ja erityisen ihanaa on se, kun voi oikeasti katsoa pitkälle taaksepäin ja nähdä asiat (oman) kokemuksen viisaudella. Olen puhunut elämäni käännekohdista, T-risteyksistä, hypyistä ja putoamisista monien kanssa, mutta kun äsken kirjoittamalla itselleni niitä listasin, niin tein kohtalaisen kokoisen havainnon:
Ne, tapahtumat, joihin olen ehkä vuosienkin kärvistelyjen jälkeen voinut vaikuttaa, ne ovat opettaneet kuitenkin vähemmän ja lempeämmin kuin ne tapahtumat, jotka ovat annettu kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jos olen itse voinut toimia kurjan asian muuttamiseksi, on se kysynyt rohkeutta hirmuisesti. Mutta aina on elämä kantanut enkä ole katunut tekemääni suurta muutosta. Tämä pätee esimerkiksi ammatillisiin ja työpaikkoja koskeviin muutoksiin. Niin on monta kertaa vedetty mattoa jalkojen alta ja aina se on kipeää tehnyt, mutta hah, eihän sitä ovimatoksi tarvitse jäädä! Niitä kipuja lienen liian pitkään kuunnellut ja samalla itseäni piiskannut.
Mutta kaikken vaikeinta elämässäni on ollut silloin, kun en ole voinut kohtaloniskun tullessa tehdä mitään. Maksimissaan hengittää, itkeä, nauraa, puhua pulputtaa, vaieta. Mutta en ole voinut silti muuttaa tilannetta mitenkään, vaan vähitellen hyväksyä asia ja olemaan syli avoinna sille. Ne ajat ovat olleet kauheimpia, niissä olen mennyt syvissä vesissä upoksissa. Mutta niistä vuosista, kun pienin sykähdyksin nousee ylemmäs, on saanut aina kokea elämän olevan suurempaa ja täydempää, jopa ihmeellistä. Jokaisen jysäyksen jälkeen olen oppinut taas rakastamaan elämää ja sanomaan sille Tahdon, kiitos.
Asiasta arkeen. Mietin, mitenköhön saisi matot kuivumaan, kun aina sataa. Vielä olisi pestävää, maalattavaa ja muuta kivaa puuhaa, mutta sääolosuhteet eivät ole suotuisat tälle taloudenhoitajalle, joka lomailee muusta työstä nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti